Miten vaikutamme kasvattajina omalla käyttäytymisellämme nuorten rahan käyttöön?
Raha on digitaalista, ostokset maksetaan korttia vilauttamalla tai sitä nostetaan seinästä. Mistä raha tulee, mitä sen eteen vanhemman tulee tehdä?
Käydäänkö kodeissa konkreettisia keskusteluja rahasta?
Lasketaanko teini-ikäisen kotoa poismuuttavan kanssa, miten hän selviäisi omillaan.
Annetaanko koulussa eväitä konkreettisesti millaisia tuloja nuori voi hankkia työllä tai mitä tukia saada opiskellessaan. Paljonko asuminen, ruoka, sähkö, puhelin, bussilippu, karkit, sipsit jne. maksavat.
Työssäni olen ollut juttelemassa nuorten kanssa ja väitän, että moni ei tiedä. Eivät he ymmärrä mitä siitä seuraa, jos esim. kännykkälasku jää maksamatta. Miten maksamatonta laskua aletaan periä, millaisia kuluja tästä tulee ja mitä jos saatava menee ulosottoon? Mitä seurauksia maksuhäiriömerkinnästä voi tulla? Se voi olla este esimerkiksi joidenkin alojen opiskelupaikan, vuokra-asunnon, lainan tai työpaikan saantiin.
Nuorilla on myös usein kulutuspaineita. Miten pukeudun tai minkä merkkinen ja mallinen puhelin minulla on käytössä. Voisiko vastuullista kuluttamista opettaa?
Olisiko hyvä opettaa kotona ja koulussa, että osa rahasta on hyvä laittaa säästöön?
Pessimisteinä puhumme usein pahan päivän varalle säästämisestä. Tällaisen pahan päivän moni on kokenut nyt korona-aikana. Miten rahat ovat riittäneet, kun tilanne on jatkunut näin pitkään. Sellaiset työt palvelualalla ovat vähentyneet merkittävästi, joissa moni nuori on työllistynyt opintojen ohessa. Taloudellisilla paineilla on vaikutuksia jopa vuosia eteenpäin. Järkkyykö mielenterveys jo muutenkin haastavassa ajassa, mikäli taloudellisesti on liian tiukkaa? Uskon, että etenkin nuoret naiset kärsivät tästä enemmän. Mitä kun valmistun tässä ajassa, millaiset ovat mahdollisuuteni työllistyä? Opintolainaa on jo paljon ja kaikki säästöt käytetty? Miten ehkäistään ylivelkaantumista ja syrjäytymistä tällaisessa tilanteessa?